Katsastus

Katsastus

Ihan perinteisestä katsastuksesta saa helposti viihteellisen tapahtuman, kun pistää minut auton kanssa asialle. Jokaisesta kerrasta on toistaiseksi muodostunut, syystä tai toisesta, jonkin sortin komedia… ja juuri tämän vuoksi olenkin vuosien varrella säännönmukaisesti yrittänyt vältellä moista tapahtumaa. Viimeisin tapaus sattui, kun siippa soitti töihin ja ilmoitti, että auton(i) määräaikaiskatsastus oli jäänyt tekemättä. Äänensävystä päätellen jo jonkin aikaa sitten.

Raivasin kalenteriini tilaa ja karautin vastentahtoisesti katsastuskonttorille saman tien. Kassalla kysyttiin: Annatko avaimet vai menetkö itse mukaan. Sanoin, että ihan miten vaan. Mikä teille on helpoin. Kassa vastasi, että annatko vaan ne avaimet. Annoin. Kysyin myöhemmin siipalta mitä siltä kysytään. Ei kuulemma mitään. Sanotaan vain, että istu odottamaan ja ota kahvia. Miksi minulta ylipäänsä kysyttiin mitään, jos konttoristin ainoa tarkoitus oli saada minut istumaan kahville.

Epäilyttävä tilanne, johon totesin vielä, että älkää laittako minun autooni sitten ketään hevosallergista. Koko toimisto pysähtyi ja aiheesta virisi yllättäen vilkas keskustelu konttorin virkailijoiden, katsastusmiesten ja muiden asiakkaiden kanssa. Loppujen lopuksi minun autoni katsastusmies arvottiin sillä perusteella, että se toinen ehdokas olisi kuulemma kuollut, ennen kuin olisi ehtinyt edes autoa käynnistää. Minusta ratkaisu oli miesten tekemäksi varsin onnistunut.

Vaikka yksi katsastusmies sinne tai tänne ei meinaa mitään, otan autooni sellaisen –vaikkakin pakon edessä- mieluummin elävänä. Noin yleisellä tasolla kuollut katsastusmies omassa autossa voi olla vähän epäkäytännöllinen. Ainakin pidemmän päälle… vaikkakin maan tapa tuntuu viime aikoina olleen kuljettaa miehiä (kuten Suomen ulkoministerin valtiosihteeriä) takakontissa. Ehkä kukaan ei olisi huomannut katsastajan katoamista, jos en olisi ennen toimenpidettä avannut suutani aiheesta.

Ihan heti katsastustilanteeseen mennessä, ei tule mieleen miten vaarallista työtä katsastusmies oikeastaan tekee. Likaisen työn ja vaarallisen työn lisät olisivat palkkauksessa aivan ehdottomat. Ei asiakkaan vastuulle voi jättää, selviääkö katsastusmies juuri sinun autosi kanssa hengissä vai ei. Kiva vastata kysymykseen, mitä teit tänään, että tapoin katsastusmiehen. Normipäivä.

Minun jälkeeni kaikilta asiakkailta kysyttiin visusti, onko autossa ollut koiraa tai kissaa tai mitään koristetyynyä karvaisempaa asiaa. Ennen minun tuloani asia ei ollut kiinnostanut ketään… paitsi ehkä sitä hevosallergista katsastajaa, joka oli varmasti huomannut jo sisään astuessani asianmukaisen katsastusasuni. Helvetin paskaiset tyköistuvat tallivaatteet ja tuoksu kaupanpäälle. Minihameet sun muut asulegendat on katsastuksessa niin so last season.

Siippa kommentoi jälkeenpäin, että onpa kiva kuulla perheen toisen auton olevan teknisesti kunnossa, mutta sisältä sellaisessa siivossa ettei normaalilla immuniteetilla varustettu raavas mies säily siellä hengissä. Minusta kommentti oli asiaton. Kehotin pitämään suuta soukemmalla, koska hänellä on todellakin täydellinen nonstop -mahdollisuus siivota autoni vaikka päivittäin. En näe asialle mitään estettä, etenkään kun en edes kieltäydy ajelemasta hänen automaattivaihteisella isolla maasturillaan sillä aikaa. Eikä hänen tarvitsisi pitää minkään valtakunnan kiirettäkään, kun ulkopesukin olisi kätevä suorittaa siinä samalla.

Lähtökohtaisesti en katsastaisi autoa ollenkaan, jos tiedän että se on ihan kunnossa. Tai melkein kunnossa, tai ei ainakaan romuttamokunnossa. Kai omistaja nyt autonsa parhaiten tuntee. Vähän niin kuin lapsensa tai lemmikkieläimensä. On kamalan raskasta järjestää konttorilla viihteellinen ohjelmanumero yhden katsastuksen tähden. Ei tavallinen työssäkäyvä palkansaaja jaksa kahta duunia päivässä. Ainakaan, kun sellaisesta turhuudesta pitää joutua maksamaankin vielä 69 euroa. Saisivat sen sijaan maksaa minulle, kun jaksan heitä aina kaiken kiireeni lomassa hauskuuttaa milloin minkäkin auton kanssa.

Jos katsastuksissa on ihan pakko käydä, niin vähentäisin ainakin sen kahvin osuuden veloitettavasta hinnasta. Ei voida olettaa, että asiakas jaksaa aina kahviakaan juoda. Tälläkin kertaa oli ihan pakko ottaa kostoksi kaakaota, vaikkei tehnyt yhtään mieli, mutta kun kaikesta oli jo maksettu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *