Kummipoika Kambodzassa

Kuva: World Vision

Iiiikk! En kestä. Minulla on nimittäin aivan uusi kahdeksanvuotias kummipoika. Silmäteräni asuu keski-Kambodzan maaseudulla Santukin kylässä. Santukissa on puhdas vesi kortilla, vain 60% alakoulunsa päättävistä lapsista osaa lukea, toimeentulo on niukkaa ja lapset kärsivät aliravitsemuksesta. Päätin yrittää auttaa täältä etäältä.

Löysin kummipoikani kaikkein heikoimpia ja hauraimmassa asemassa olevia lapsia auttavan Suomen World Vision –yhdistyksen kautta. Suomen yksikkö on osa maailman suurinta kummilapsijärjestöä. He ovat käynnistäneet Santukissa alkuvuodesta 2017 viisitoista vuotta kestävän aluekehitysohjelman, johon tutustuin heti kummipojan löydettyäni. Kummihankkeeni etenemä oli kaikin puolin varsin nopea ja intensiivinen.

Kaikki alkoi iltamyöhällään facekaverin päivityksestä, jossa kerrottiin kuinka kotona oli vaivalla tehty ruoka valmiina, mutta perheen lapset paneutuivat kuka mihinkin sähköisen median laitteeseensa niin, ettei ruoka kiinnostanut oikein ketään. Ovikello soi ja siellä tarjottiin ovelta ovelle –periaatteella mahdollisuutta osallistua kummilapsitoimintaan. Omien lastensa käytöksestä suivaantuneena facekaveri tarttui tilaisuuteen. Päivitys oli niin koskettava, että klikkasin saman tien World Visionin sivun auki.

Yhdistyksen kautta kummilapsi on mahdollista valita itse tai antaa asian ratketa sattumanvaraisesti. Minulla oli tavallaan selvät sävelet. Määrittelin haluavani 5-10 vuotiaan pojan Kambodzasta. Valinta oli helppo, sillä noin 10 vuotta sitten Kambodzassa käytyäni ajattelin jo silloin, että maa on kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan viehättävä, ja haluaisin jollain konstilla auttaa nimenomaan Kambodzalaisia lapsia. En ymmärrä mikä tässä oikein kesti. Lasten kuvat, iät, lempiharrastukset ja lempiaineet koulussa, vilahtelivat ruudulla. Muutamasta mieleisimmästä katsoin suloiset videotervehdykset ja päädyin lopulta puntaroimaan kahden söötin pojan välillä. Itkua vääntäen olisin halunnut molemmat, mutta koska se ei ollut mahdollista, intuitio ratkaisi.

Valitsemani kahdeksanvuotiaan pojan samankaltaisuus suhteessa kummipoikaani täällä kotona loi mielikuvan kahdesta marjasta, joita molempien haluaisin tukea kaikin keinoin. Kambodzan kahdeksanvuotias on yhtälailla vähän ujo, vähän reipas ja vähän samannäköinenkin tumma nappisilmä, kuin sisarenpoikani täällä Suomessa. Maltan tuskin odottaa, että saan hänestä tarkempia tietoja, yhteystiedot minne kirjoittaa ja tietenkin postia häneltä. Aion kirjoittaa englanniksi, kun en osaa Khmeriä sitäkään vähää. Olen niin innoissani, että voisin vaikka heti pakata kassini ja lähteä tapaamaan häntä. Jos minulla olisi siihen varaa ja saisin töistä sen verran vapaata… tietenkin.

Ajattelin eilen illalla töiden jälkeen hoidella joitakin tärkeitä asioita, mutta päädyinkin tekemään jotakin vielä tärkeämpää. Välillä osaan hämmästyttää myös itseni, ja silti kaikki tämä tuntuu päivänselvältä. Murehdin tosin jo nyt, etten ehdi enää toimittaa Santukin pojalleni joulukorttia enkä pientä lahjaakaan täksi jouluksi. Murehdin myös ehdinkö reagoida ajoissa edes hänen syntymäpäiväänsä maaliskuussa. Mitä kahdeksanvuotias maalaispoika haluaisi tai tarvitsisi Kambodzan syrjäseudulla? Mikä mahtuu tiukkamittaiseen postikuoreen eikä ole ruokaa tai mitään turhan arvokasta tullattavaa. Ovatko pikkuautot tullivapaita? Esittelytekstin mukaan hän ainakin pitäisi niistä. Mistä 8-vuotiaan Kambodzalaisen kanssa ylipäänsä keskustellaan?

Jään nyt ensin kumminkin odottelemaan kummikorttia, kirjeenvaihto-osoitetta, ja 20€:n kuukausittaista tilisiirtoa sekä vuosiraporttia kummilapsen kuvan, terveisten ja piirroksen kanssa. Kirjeenvaihtoa ei kuulemma velvoiteta, mutta jo tiedon kaukaisesta ystävästä Suomessa kerrotaan merkitsee lapselle paljon… vaikka hän ei takuulla tiedä, kuinka paljon tämä merkitsee minulle jo nyt. Asiaa pohtiessani yritän pääasiassa selviytyä itkemättä. En malta odottaa saada tutustua Kambodzan kauniin maan ja kulttuurin sydämessä asuvaan poikaan perheineen. Tai Iiikk !.. jossain vaiheessa käydä oikeasti vaikka katsomassa häntä !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *