Villapaitatilanne

Villapaitatilanne

Ensin alkuun tilanne oli sellainen, että saatoin hieman panikoitua, kun viimeisin villapaita valmistui. Paidanjärjestysnumero oli 16. Näköpiirissä ei ollut yhtään villapaitatilausta… tai edes alustavaa suunnitelmaa sellaisesta. Vastaavasti lähitulevaisuudessa vaikutti olevan poikkeuksellisen paljon joutoaikaa. Katastrofin ainekset olivat kasassa. Näin jo mielikuvissani, kuinka dominopalikat alkavat kaatua joka suuntaan ja korttitalot luhistua käsiin.

Toimen ihmisenä päätin tehdä Facebookiin vähän niin kuin mainosmielessä kuvakollaasiin pohjautuvan villapaitapäivityksen. Siinä jokainen teelmä on sievästi valmistumisnumeronsa mukaisella paikallaan. Värijärjestyksistä tai kuvausteknisistä harmonioista viis. Villapaidat on kuvattu milloin milläkin alustalla erilaisissa valotilanteissa… ja siitäkin viis. Lopputulos on värikäs ja kirjava. Kuusitoista –palainen neliö, jossa esiintyy erivärisissä islantilaispaidoissa niin purjevenettä, kettua, pöllöä, hevosta kuin silkkaa ornamentiikkaakin.

Jokainen paita on tehty tilaajan toiveiden mukaan… paitsi kettu ja pöllö, jotka menivät lahjaksi. Niihinkin oli sentään kysytty saajien lempivärit ja lempieläimet. Joulun alla lahjavillapaitatarpeet villiintyivät ihan pienellä aikaa. Lankatilauksia piti tehdä jännittäen samalla, ehtivätkö langat perille riittävän ajoissa. Tekovaiheessa silmukoita sai laskeskella ja pistellä ihan tosissaan. Hyvät yöunet… tai ylipäänsä edes yöunet… ovat ensimmäinen luksustuote, josta kutomiskiireessä tingitään. Eikä pelkästään joulun alla.

Facebookissa lähestyin asiaa varovasti kyselemällä islantilaisvillapaitaneulomisaddiktien tukiryhmän perään saatesanoin:

Repsahdin.
Piti tehdä ihan vaan pari omaan käyttöön.
Sitten huomasin neulomisen lisäksi myös suunnittelevani toiveiden mukaisia malleja.

Sillä seurauksella, etten suinkaan saanut tukiryhmävinkkejä, vaan päivitys sai nopeassa tahdissa 170 tykkäystä ja kymmeniä ”Upeita-, Waude-, Wau-, Mielettömän hienoja-, Huikeita-, Kauniita-, Taitavaa-, Ihania- ja Aivan mahtavia” –kommentteja. Kaupanpäälle tuli kourallinen paitatilauksia, jotka johtivat villapaitatilanteen toiseen osuuteen.

Villapaidoista kiinnostuneet kyselivät aluksi hyvin varovasti olenko oikeasti ihan itse neulonut villapaidat ja josko sellaisia voisi tilata. Jo tokkiinsa, vastasin ja painostin päättämään villapaitalankojen värit heti, että saan tilauksen lähtemään mahdollisimman pikaisesti. Addikti ei kestä montaakaan kutomatonta päivää peräjälkeen. Alkuperäisen suunnitelmani vastaisesti, en uskaltanut edes jakaa päivitystä oman sivuni lisäksi millään hevos-aiheisella facebook-sivustolla. Addiktikin sen tajuaa, että yhdet kädet eivät ehdi kutomaan montaa paitaa samanaikaisesti.

Villapaitaa halajavien tuntui olevan kohtalaisen helppoa valita kuvakollaasin pohjalta, vähän niin kuin katalogista, minkä henkisen paidan haluaisi. Halutaanko paksua vai ohutta lankaa, pitkää vai lyhyttä mallia, hevosta vai jotain muuta elukkaa, terävää vai pyöreää ornamenttia, jyrkkiä kontrasteja vai pehmeää lähiväriharmoniaa. Hevosvillapaidan kysyjälle annan aluksi ohjeistuksen päättää paidan pääväri, hevosen väri ja hevosen pohjaväri. Siihen sitten pari tehosteväriä kylkeen ja askelmerkit ovat hyvällä alulla. Käytännössä kaikki haluavat oman hevosensa värisen neulehevosen…mutta pitäähän sekin kysymys kysyä.

Nyt odottelen kärsimättömänä lankatilauksen saapumista, suunnittelen aikani kuluksi paitakohtaisia lankavärikarttoja ja uusia kuvioita sekä mittautan paidansaajien kriittisiä mittoja. Tässä villapaitatilanteen toisessa vaiheessa kieltämättä hirvittää, oliko ihan pakko ottaa kolme kiireellistä paitaa heti työn alle ja vielä neljä niiden lisäksi jonoon. Kaikilla meillä on addiktiomme. Minulla se on tämä kutominen… mutta kai se voisi huonomminkin olla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *