Opettavainen open rooli

Opettavainen open rooli (kuva: Taina Salminen)

Kun on itse estynyt ratsastamaan, tulee keksittyä kaikenlaisia lähestymistapoja päästäkseen hevosten ja tallikavereiden vaikutuspiiriin. Kohdallani se oli yllättäen ratsastustuntien pitäminen, vailla minkään sortin ymmärrystä asiasta. Puolustuksekseni voin sanoa, ettei idea ollut kuitenkaan omani.

Niin vaan huomasin pitäneeni viimeisen viikon aikana viisi ratsastustuntia neljälle eri ihmiselle. Alkuperäinen ajatus lähti siitä, että ystäväni pyysi minua tarkistamaan istuntaansa, joka selkäkipuilun myötä oli alkanut vaikuttaa oleellisesti ratsastamiseen, hevoseen, ratsukon kehittymiseen… ja niin edelleen. Niin minä menin tarkkailemaan pikimustaa hevosta iltahämärissä ja tunsin itseni idiootiksi. Muiden ratsastamista ei ole tullut viime vuosina juurikaan seurattua, joten keikka oli varsin opettavainen. Oli myönnettävä, että kentän keskeltä tai hevosen vierellä kulkiessa näkee paljon sellaisia asioita ja yksityiskohtia, joita ei huomaa satulassa istuessaan. Ja mikä hauskinta, ne nyanssit näkee sekä siinä ohjattavassa ratsukossa että omassa ratsastamisessaan.

Ensimmäisen tunnin ratsastajan asentovirheet näkyivät yllättävän selvästi sekä ratsastajassa että hevosessa. Se, kuinka ratsastajan virheellinen liikekieli suhteessa pyydettyyn asiaan ja suoritettavaan tehtävään estää hevosta toteuttamasta ratsastajan alkuperäistä ajatusta, oli helpompi havaita maassa seisten. Korjailimme vinoa ratsastusasentoa irrottelemalla lonkkia, rentouttamalla istuntaa varpaista päälaelle ja työskentelemällä kevyessä istunnassa. Vinoa ratsastusasentoa kompensoivasta ratsastajan alati koukistuvasta vasemmasta jalasta piti huomauttaa tämän tästä tehtäviä suoritettaessa. Tämä ratsastaja valuu todella nopeasti mukavuusalueelleen lihasten hakeutuessa rutiiniksi muodostuneeseen vanhaan tuttuun asentoon. Ravissa, töltissä ja laukassa ratsastajan rintamasuunnan tarkistaminen avasi hevosta mahdollistamaan pyydetyn tehtävän suorittamista todella selkeästi. Lopputunnista sekä ratsastaja että hevonen vaikuttivat tyytyväisiltä.

Tapauksesta toisella tallilla kerrottuani, minua pyydettiin samaan hommaan eli istunnan korjaamiseen ja virheasentojen välittömään oikeaksi palauttamiseen. Niin minä huomasin jälleen seisovani keskellä kenttää ja määrääväni kiihkeäluontoista hevosta pyöriteltäväksi pienellä ympyrällä taipumisen, asettumisen ja rentouttamisen nimissä. Kun hevonen saatiin ´käynnistymään´, otettiin raippa pois, koska huomasin sen turhaksi. Tällä ratsastajalla oman vinouden takia perusratsastusasennoksi oli muodostunut vasen jalka suorana –versio. Tällä kertaa muistuttelin sen koukistamisesta. Kun hevosen kanssa työskenneltiin ympyrällä liioitellun johtavalla sisäohjalla, jonka pehmeään tuntumaan ja myötäykseen kiinnitettiin erityistä huomiota ja sisäkorvaa kohti liioitellusti nostettavalla ulko-ohjalla, alkoi hevonen rentoutua ja pyöristyä.

Keskustelimme ratsastajan kanssa, kuinka hevosen on täysin mahdotonta tietää, mitä ratsastaja on ajatellut tehdä ja kun avut tulevat ristiriitaisesti ristiriitaisessa järjestyksessä. Sitten syytetään hevosta huono ja ymmärtämättömäksi. Hevoselle esitettävät asiat on hyvä ilmaista yksinkertaisesti ja ratsukolla on hyvä olla jonkinlainen henkinen kartta, jotta kumpikin tietää missä liikutaan ja mitä kohden ollaan menossa. Asioita, joita ei yksikseen tai suuressa ryhmässä ratsastaessaan tule juurikaan ehdittyä pohtia. Saati toteuttaa käytännössä, kun suorittaminen menee usein kaiken edelle. Tehtävää väännetään hampaat irvessä myös henkisellä tasolla.

Seuraavaksi seisoin kentällä opettamassa ratsastajaa ratsastamaan omalla hevosellani. Hevonen on herkkä istunnalle ja havaitsee välittömästi uuden ratsastajan selässään. Heti selkään nousun aikana silmissä näkyi enemmän valkuaista kuin varsinaista silmää. On palkitsevaa, kuinka oman hevosensa tuntee kuin omat taskunsa. Se auttaa minua ohjeistamaan uutta ratsastajaa toimimaan juuri oikealla tavalla saavuttaaksemme mahdollisimman hyvän lopputuloksen mahdollisimman nopeasti. Tällä tunnilla rentoutimme niin ikään hevosta… ja ratsastajaa… pyörimällä pienillä ympyröillä ja astumalla sisätakajalkaa kohti ulkoetujalkaa. Teimme avotaivutuksia ja ulospäin asetusta keskineliöllä. Lopputunnista ratsukon tunnelma oli rento ja pyöreä. Vaikka työskentelimme vain käynnissä, oli muutos huimaava alkutunnin asetelmaan nähden. Jälleen ratsastaja kiitti ja pyysi minua opettamaan häntä ratsastamaan. Vastasin, etten osaa opettaa häntä ratsastamaan, mutta osaan opettaa häntä ratsastamaan omalla hevosellani. Teimme diilin ratsastus- / ohjas-ajo –vaihtokaupoista.

Pari päivää tämän jälkeen huomasin seisovani opettajan roolissa, kun ystäväni ratsasti pitkän tauon jälkeen hevoseni, minua liikutuksessa auttaakseen. Heti alusta alkaen he olivat kuin vanha pari, sillä ratsastaja osaa huomioida hevosen herkkyyden, olla istunnalla läsnä hienovaraisesti, pitää avut lähellä hevosta, olla myötäävä mutta tukea antava suusta ja ennen kaikkea pelkäämätön. Tällä kerralla teimme asetusten ja taivutusten jälkeen yhden ohjan pysäytyksiä pitkin ohjin käynnissä, ravissa, töltissä ja laukassa. Kun hevosen saa laukkaamaan rennosti pitämällä ohjista vain yhdellä kädellä ja pysäytettyä sen kauniisti sekä nostettua saman tien laukan paikaltaan, on onnistuttu jossakin. Ratsukon työskentelyä oli ilo seurata. Lopuksi teimme lapaa aukaisevaa pas de côté –tyyppistä harjoitusta käynnissä ja töltissä. Harjoituksessa lyhyeltä sivulta käännytään pituushalkaisijalle, suoristetaan hevonen, asetetaan sisään ja ratsastetaan kohti ulkolapaa ja kohti kentän toisen päädyn nurkkaa. Tämäkin harjoitus meni hyvin ja ratsukko oli tyytyväinen. Ratsastajalle harjoitus oli hyvin erilainen, kuin mihin koulukentällä on totuttu. Minä olin tyytyväinen sekä hevosen että ratsastajan puolesta, kun yhteisymmärrys näkyi niin selkeästi. Sovimme uudesta `tunnista´ suit sait.

Toinen tunti toteutuikin tuota pikaa. Koska ratsastajalle kävi kaikki, päädyimme tekemään ehdotuksestamme Sihyn kouluratsastusohjelmaa issikoille. Aluksi lämmittelimme hevosta pienillä ympyröillä takajalkoja, lapaa ja rintakehää voimistellen. Avotaivutusta pitkillä sivuilla ja tempon vaihteluita uralla. Laukkaympyrä sujui mallikkaasti etenkin oikeaan kierrokseen ja ravia ympyrällä työstettäessä havaitsimme molemmat, että kumpaankin kierrokseen auttoi oikean ohjan nostaminen vasenta korvaa kohden. Kuvittelin tämän ominaisuuden johtuneen omasta asennosta, mutta tämä tunti todisti ettei näin ehkä olekaan.

Tuntien lopussa on ollut hämmentävää huomata, että hevoset ovat melkein sulaa vahaa. Ikään kuin ne pyytäisivät, että ratsasta vielä minua hyvin. Minä tiedän mitä sinä pyydät ja haluaisin tehdä sen sinun kanssasi. Maastakäsin monta asiaa näkee niin paljon selvemmin. Se, etten ole päässyt enkä ihan heti ole pääsemässäkään itse hevosen selkään, saattaakin kääntyä vielä voitokseni. Korjaamalla… tai yrittämällä korjata… muiden virheitä, opin itse ehkä enemmän. Joskin teorian siirtäminen käytäntöön omassa ratsastajan roolissani on kohdallani ollut aina haastavaa ja prosessina melko hidas. Ei tästä uudesta open roolista kuitenkaan mitään haittaa ole. Siis minulle. Noiden muiden ratsukoiden pilaamisestakaan en ota mitään vastuuta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *