Elämä on alamäki

Elämä on alamäki

Alamäki on alaspäin viettävä asia. Muun muassa elämä on sellainen. Alamäki vaikuttaa sanana yhtä aikaa sekä positiiviselta että negatiiviselta. Alaspäin mentäessä on etenemä myötämäessä helpompaa, kuin jatkuvassa ylämäessä tahkoaminen. Toisaalta alaspäin –menemisessä on epäonnistumisen kaikua. Kumpi on tavoiteltavampi: Lievä myötäilevä lasku vai pieni kalteva nousu?

Suuressa mittakaavassa elämä saattaa vaikuttaa ylämäeltä. Ainakin alkuun. Itsensä kehittäminen luo tietotaitoa ja kaikenlaista kapasiteettia on käytössä paljon. Sitten pakkaa sekoittaa rutiini, joka tasaa tilanteen. Elämä ei ole ylämäkeä eikä alamäkeä, vaan tasaista suoraa. Tämä vaihe ei välttämättä kestä kovin kauaa, sillä elämällä on niin suuri virhemarginaali. Silloin alkaa alamäki.

Alamäki on lajina astetta ylämäkeä helpompi, sillä se ei vaadi niin paljoa ponnisteluja. Joskin alamäessä saattaa haiskahtaa hitunen luovuttamisen tunnelmaa. Alamäki vai ylämäki –saattaa olla myös puhtaasti oma valinta. Jos on mennyt aikansa ylämäkeen, saattaa jossain elämän vaiheessa tehdä mieli siirtyä alamäkivaiheeseen. Joillain elämän osa-alueilla tämä mahdollistuu helposti. Toisinaan alamäkeen joutuu vastoin tahtoaan.

Minä jouduin alamäkeen talvilomalla lapissa. Olisin mennyt mieluummin ylämäkeen, mutta seurueen painostus ajoi tilanteeseen, jossa ei ollut liiemmin vaihtoehtoja. Alamäki tarkoitti laskettelua rinteessä. Pääpaino on alaspäin menemisellä. Hissinousu ylämäkeen on vain pakollinen paleltumisvaihe, jonka odotetaan loppuvan mahdollisimman pian.

Alamäessä kaikenlaista riesaa aiheuttavat muut ihmiset, joita on yleensä liikaa ja jotka ovat usein kovasti äänekkäitä. Heikoimpia alamäkilajin harjoittajia, kuten pieniä lapsia, saa väistellä tämän tästä, hisseihin saa jonottaa eikä rauhaa ja hiljaisuutta ole tarjolla mailla halmeilla. Odottaminen on alamäkielämän raivostuttavimpia puolia. Alamäkiharrastajat elävät erilaisissa tahdeissa ja etenkin seurueessa liikuttaessa, korostuvat myös nämä aikajana-ongelmat.

Alamäen kanssa ollaan paljolti ulkoisten tekijöiden ja tekniikan armoilla. Hissit, vessat ja muut vehkeet joko toimivat tai ei. Homma pyörii kuin tehdas, jossa ihmisnappuloita sinkoutuu tasaisin väliaioin suuntaan jos toiseenkin… kunnes palaavat kuin fortuna-pelin kuulat alamäkeä alas lähtöpisteeseen. Murtomaahiihdossa alamäki on hyvä. Etenkin loiva. Jyrkkä saattaa olla kohtalokas.

Lähtöpisteen luullaan olevan ylhäällä, mutta oikeasti se on alamäen alhaalla. Alamäki näyttää alhaalta katsoen ylämäeltä, mutta alamäkilajin harrastajalle se näyttäytyy käytännössä vain alamäkenä. Ylämäkivaihe ohittuu helpotetulla nousulla eli sitä ei ole käytännössä olemassakaan. Paitsi erityisen kylmällä kelillä, jolloin ylämäkivaihe muuttuu sietämättömäksi eikä sitä voi enää ohittaa olan kohautuksella.

Elämä alamäkenä on tullut tiensä päähän. Alamäeltä ei voi välttyä, mutta sen minimoimiseen voi aktiivisesti pyrkiä. Alamäen muuttaminen ylämäeksi on muuttunut yhä mielekkäämmäksi vaihtoehdoksi. Ylämäessä tarjolla on hiljaisuus ja rauha, eikä ympärillä liiku juurikaan minkään kokoisia metelöiviä lajin harrastajia. Ylämäki on muotia, koska se on vähän ekstremempää kuin alamäki. Vapaalasku ja skinnaus on ylämäki.

Ylämäki –olosuhteet eivät sovellu kaikille. Ylämäki vaatii vähän kuntoa ja rohkeutta, sekä pykälää vaativammat vehkeet. Vehkeitä saa astetta suuremmalla summalla rahaa. Alamäkeen verrattuna ylämäki on kaikin puolin suurempi haaste. Elämän alamäki on helposti saavutettavissa. Ylämäkeen pitää ponnistella.

Vaikka ylämäki tuntuu nykyään mielekkäämmältä vaihtoehdolta, on hankala päättää kumpi on oikeasti parempi vaihtoehto. Alamäki on helppoa, mutta siinä on se luovuttamisen meininki. Ylämäki on tavoitteellinen ja haastava. Sitä arvostetaankin ihan eri tavalla. Kuitenkaan kukaan ei voi jäädä ylämäkeen tai ylämäen päälle. Lopulta on pakko tulla alamäkeä alas.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *