Ihanaa olla töissä

Ihanaa olla töissä

… ainakin pari ensimmäistä päivää saikun jälkeen.

Tunneskaala liki kaksi ja puoli kuukautta kestäneen sairausloman jälkeen muistuttaa töihin paluun kynnyksellä paljolti vuoristorataa. Junaan on hypättävä vaikka hirvittää. Hässäkkä arveluttaa etukäteen, vaikka karkeasti ottaen on varsin hyvin tiedossa mitä tuleman pitää. Noin niin kuin suurin piirtein.

Ensimmäinen työpäivä oli heti kärkeen yksitoistatuntinen. Etukäteen ajattelin, etten selviydy, että päivästä tulee turhan raskas ja etten muista mistään mitään. No, selviydyin vaikka päivä oli raskas, ja muistinkin jotain. Mikä omituista, tykkäsinkin kovasti. Jos kala voi niin sanotusti uida työpaikan vedessä, minä olin se kala.

Toisinaan rutiini on vaan niin mun juttu. Hommat hoituivat kepeässä tunnelmassa ja työkaveritkin tuntuivat olevan hyvällä tuulella. Mitä pidemmälle päivä eteni, sitä mukavammalta minusta tuntui. Valtakunnassani oli kaikki hyvin ja työ joutui. Tuttujen suurten kokonaisuuksien hallinta luo turvallisuuden tunnetta… ainakin itselle.

Ikean slogania mukaillen, totesin pitkän päivän jälkeen kotiin kävellessäni, että onpa ihanaa olla töissä. Ihan vilpittömästi. Ikean mielestä on ihanaa olla kotona, mutta se on nyt sairausloman aikana niin nähty, ettei siellä jaksa enää yhtään pönöttää sohvalla ja päivystää non-stoppina toistettavia TV-ohjelmia. Tahdon hääpuvun, Remppa vai muutto ja Sinkkuillallinen ovat nykyään konsepteina todella tuttuja. Mietin usein siinä sohvalla pönöttäessäni, että kuka niitä jaksaa seurata jatkuvaan ihan tosissaan.

Myös toinen päivä… ja koko ensimmäinen viikko töissä, oli varsin mukava. Uuteen teatterijuttuun sisäänajautuminen ottaa hetkensä, mutta kun korva tarkkana seuraa oikein kovasti, saattaa päähän jäädä jotain. Tosin juuri kun olen saanut kirjattua ylös, mitä sovittiin, se muuttuu ennen kuin ehdit saada pistettä lauseelle. Kokonaisuudessaan ensimmäinen työviikko sairausloman jälkeen oli raskas, vaikka oikeasti se oli isossa kuvassa sieltä helpoimmasta päästä. Työkaverit tarjoutuivat avuksi vähänkään epäilyttävissä tilanteissa. Onneksi vastasin työhyvinvointikyselyssä yhtenä parhaimmista arvosanoistani, että työkavereilta saa apua.

Kun töissä olemisen vaihtoehtona on kotisohva ja TV, muuttuu työssä olemisen –ajatus herkästi. En olisi jaksanut enää yhtään hääpukua, muuttoa tai amatöörin valmistamaa illallista. Tosin en olisi jaksanut yhtään ammattikokinkaan valmistamaa illallista TV:ssä. Töissä käymisen miinuspuolena on työn sitovuus. Päivät tuntuvat sairausloman jälkeen niin aikataulutetuilta, että huomaan pohtivani pitääkö oikeasti katkaista luu (kahdesta kohtaa) pystyäkseen vetämään vähän henkeä. Karua mutta totta.

Luulen, että olen edelleen se kala työpaikan vedessä, vaikka arki on astetta raskaampaa. Suurimman osan aikaa töissä on ihan ihanaa. Ainakin silloin, kun homma sujuu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *