Unohda siivoaminen!

Pääsin jälleen käyttämään Acutan kausikorttiani asioimalla ihan tavallisen kaupan tavallisella taloustavaraosastolla.

Olin ostamassa Sanytol –merkkistä pesuainetta. Putelit sijaitsivat korkealla ylähyllyllä ja kun kurotin ottamaan rivin ensimmäistä, lorahti aalto lattianpesunestettä suoraan silmääni. Sittemmin selvisi, että etumainen puteli oli kyllä ehjä, mutta joku takimmaisista oli valuttanut aineet hyllytasolle. Puoli naamaa lattianpesuaineessa, pyysin päästä huuhtelemaan silmääni. Viisi minuuttia takahuoneessa huuhdeltuani, kaupan nuoren työntekijänaisen vaihtaessa jalkaa vähän matkan päässä ja kysyessä tasaisin väliajoin tuntuuko yhtään paremmalta, päätin yrittää siirtyä kotiin poistamaan piilolinssejä silmistäni. Kaupassa en sitä voinut tehdä, kun mukanani ei… autolla ajoa ajatellen… ollut silmälaseja.

Ajomatkan ajan yritin yhdellä silmällä tuloksetta googlata Sanytolin käyttöturvallisuustiedotetta. Kotona revin piilarit silmistä ja aloitin silmän huuhtelun hevosen silmähuuhteella. Muuta ei ollut tarjolla. Sinänsä sama aine kuin ihmiselle, mutta vanhentuneella päiväyksellä. Sitten otin siipalle puhelun ja määräsin hänet jatkamaan tuotetietojen googlaamista. Seuraavaksi soitin 112, josta todettiin ettei tämä ole ambulanssi-asia. Määräsivät soittamaan Acutaan. Tässä välissä siipan nettiyhteys pätki, minä etsin edelleen yksisilmäisenä netistä oikeaa puhelinnumeroa. Koska Acutaa ei löytynyt, soitin Taysin keskukseen. Totesivat, että tämä on ihan selkeästi päivystävällä sairaanhoitajalla hoidettava asia ja kehottivat soittamaan sinne. Kun kysyin yksisilmäisenä, että mikähän se numero mahtaa olla, sanoivat että googlaa Tampere / päivystävä sairaanhoitaja. Kaivoin numeron kaupungin sivuilta jostakin nuorisotyön, päihdetyön- ja vapaa-aika –toimien sun muiden välistä. Päivystävälle sairaanhoitajalle osoittautui olevan jono, jossa tämän tästä sanottiin kone-äänellä: Edelläsi on 7 soittajaa, vastaamme puheluusi mahdollisimman pian, edelläsi on 7 soittajaa, vastaamme jne. Välissä soi panhuilumusiikki tai vastaava. Uskaltamatta sulkea linjaa, jonotin sairaanhoitajan pakeille melkein puoli tuntia. Samanaikaisesti, puhelin kaiuttimella, kiroilin ja huuhtelin silmääni. Tähän väliin siippa sai laitettua tekstiviestin, jossa todettiin, että mikäli aineen ph on jossakin kahden ja kymmenen välissä, ei ole todennäköisimmin hengenhätää. Lopulta, sairaanhoitajan pakeille päästyäni kuulin, että olisi pitänyt soittaa myrkytystietokeskukseen. Kyseenalaistin saamani ohjeistuksen toteutuneeseen tapahtumaketjuun. En ollut uskaltanut sulkea puhelinta missään välissä, vaikka kyseinen instanssi oli todellakin käynyt mielessä. Tätä ongelmaahan ei olisi luonnollisesti ollut, jos käytössäni olisi ollut useita puhelimia… tai ihmisiä. Päivystävä hoitaja sanoi, että myrkytystietokeskuksessa on kaikki käyttöturvallisuustiedotteet, voit soittaa sinne. Ja että kyllä minun on mahdollisimman kiireesti näytettävä silmääni lääkärille. Sairaanhoitaja jäi toistelemaan luuriin samaa laulua, kun ilmoitin, että minäpä lähden tästä nyt sinne paljon puhuttuun Acutaan. Aikaa tapahtuneesta oli tähän mennessä kulunut tunti. Puntaroin taksin ja omien ajo-ominaisuuksieni välillä. Päädyin omaan autoon, kun ajattelin sen olevan nopeampi. Olin oikeassa. Pikapuhelussa siippa lohdutti, ettei haittaa vaikka tulisi sakot, tai vaikka vain parkkisakot.

Acutassa sain käteeni jonotusnumeron, jossa todettiin edelläni olevan neljä asiakasta. Sairaanhoitajan -kiireellistä hoitoa vaativan vaivan- toteamuksen rohkaisemana kysäisin henkilökunnalta tilanteestani. Ja niin… tunti ja viisitoista minuuttia tapahtuneesta, päädyin yhdessä hujauksessa vaaleanpunaisessa trikoopaidassa suolaliuosletku nenänvarteen teipattuna sairaalasänkyyn huuhteluun. Hoitajat etsivät kuumeisesti tietoa Sanytolista, mutta tuloksetta. Putelissa itsessään olisi saattanut lukea jotain, mutta ne olivat kaikki jääneet sinne kauppaan. Lopulta myrkytystietokeskus selvitti, että aineen ph on 5,5 eli turvallisen rajoissa. Silmälle tehtiin joitakin väriainetestejä mahdollisten haavaumien ja syöpymien kartoittamiseksi. Piilolinsseillä oli kuulemma merkittävä osuus siihen, ettei mitään löydetty. Acutan henkilökunta toimi kautta linjan tehokkaasti ja ystävällisesti. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä kotiin lähetettävässä sairaskertomuksessa lukee. Sattui taas sen verran erikoinen illanvietto kohdalle, etten meinannut itsekään uskoa tarinaani.
Nyt alkaa tuntua, että silmä selvisi säikähdyksellä.

Tarinan opetus: Unohda siivoaminen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *