Heppahuolia

Heppahuolia

Koko kesän mittainen huoli hevosesta. Kaveri pulskistuu, laiskistuu ja näyttää masentuneelta sahapukilta. Onko se sairas? Onko se vakavasti sairas vai vain väsynyt? Miksi se olisi väsynyt? Onko elämä laitumella liian levotonta tai onko vihreä liian `vahvaa´ tälle kyseiselle alkuperäisrodun edustajalle? Onko sen johdosta muodostumassa kaviokuume? Ovatko kaviot lämpimät? Jopa kuumat? Löytyykö kaviopulssi? Seisooko hevonen luonnollisessa asennossa? Lepuuttaako se epänormaalisti jotakin jalkaa? Eihän jaloissa ole haavoja? Ei kai tarhassa ole tapeltu? Onko hevosella kuumetta? Entä ähky? Puliseeko maha normaalisti? Jos ruuansulatus ei toimi moitteettomasti, onko sillä mahahaava? Noin 60%:lla harrastehevosista kuulemma on. Ja kilpailevista hevosista jopa 90%:lla.

Pelkästään heinäpaalin ohi käveleminen näkyy kasvavana vatsanympäryksenä. Milloin ollaan riskirajalla? Maha kun ei laitumella pääse varsinaisesti pienenemäänkään? Päinvastoin. Takavatsaan kasvaa pienet heinäsiivet ja loppuosa on pelkkää kaasupalloa. Yskiikö nuopean näköinen hevonen? Yksikin yskäisy noteerataan. Valuuko räkä? Vuotavatko silmät? Onko katse samea ja haluton? Miksei karva vaihdu… ja miksi lyhyt, kiiltävä kesäkarva kesti vain viikon verran, kun jo taas alkoi uuden talvikarvan teko? Miksi hevonen hikoilee, tuntuu kuumalta ja hengästyy nopeasti? Onko keli liian kuuma, vaikka kesä tuntui varsin sateiselta ja vähä-aurinkoiselta? Miksi se väistää kosketusta ja satulan laittoa? Onko sille muodostumassa allergia tai kesäihottuma, kun ötökät ja polttiaiset näyttävät vaivaavat ihan tosissaan? Syksyä kohden hevonen on muuttunut ihan perässävedettäväksi. Kaveri pysähtelee talutettaessa ja ratsastaessa, eikä suostu lähtemään uudelleen liikenteeseen. Tekeekö se sitä kiusallaan vai olisiko hiekanpoisto -psyllium-kuurin aika?  Mitä hevonen yrittää minulle sanoa?

Hevosen harrastuneisuus on alle alarajan heti, kun tehtävä tuntuu liian… liialta. Esimerkiksi maapuomien ylittäminen tai 15 senttiä korkeat kavaletit tuntuvat valtavalta ponnistukselta. Jalka ei nouse ja puomit kolisevat. Pidempikestoinen (yli 200m pitkä) laukka pehmeämmällä pellolla on tuskien taival. Ilman raippaa ratsastus alkaa olla menneen talven lumia. Sen sijaan tyyppi syttyy, kun hypätään esteitä, töltätään metsässä pieniä –ei niin helppoja- polkuja tai treenataan vaikkapa ylitaivutusta (yhden ohjan pysäytystä) pitkin ohjin ravissa ja laukassa. Kun hevonen saa edellä mainitussa harjoituksessa itse päättää mihin mennään, muuttuu laukkakin rennoksi ja koko harjoitus hevoselle ilmeisen miellyttäväksi. Kentän portti kannattaa kuitenkin muistaa sulkea ennen lopullisen valinnanvapauden antamista.

Kaikesta laahautumisesta ja stressistäni huolimatta, on heppa alkanut ratsastuksellisessa mielessä toimia kesän aikana ihan uudella tavalla. Ryhti on muuttunut, kun ylälinja on enemmän käytössä. Hevonen jopa tarjoaa itse rentoa eteen-alas -kaula kaarella asentoa. Etupää alkaa olla hetkittäin jo kuosissa. Takapään mukaan saamiseksi täytyy vielä keksiä pari kikkaa. Siihen ei taida riittää, että pidän loputtomasti ulko-ohjaa korkealla kohti sisäkorvaa, johdan ylikorostetusti sisäohjalla ja pönötän kevyessä etukenossa. Miksi hevonen on parempi, mutta näyttää huonolta?

Niinpä ope läpiratsasti tyypin parina päivänä. Vähän taivuttelua, etupään asettelua ulospäin ja sisätakajalan astumista alle kohti ulkoetujalkaa. Ei siis sivulle, vaan eteen. Hevosessa ei kuulemma ole mitään vikaa. On vaan muuttunut rennoksi ja vastaanottavaiseksi. Siis se säpsyvä villihevonen, joka aiemmin kulki kaula jännittyneenä, pää ylhäällä ja alta juosten, kulkee nyt hetkittäin oikein päin… tai ainakin jossain siellä suunnilla. Kroppa on kuulemma jumissa, koska aiemmin chillailleet lihakset on oikeinpäin kulkemisessa otettu yllättäen käyttöön. Ollaan sittenkin saatu jotain hyvääkin aikaiseksi. Nyt täytyisi alkaa vielä RATSASTAA, että saataisiin ohjan ja pohkeen yhteistyö toimivaksi. Tyyppi yrittää kuulemma vältellä moista. Hevonen on lähtökohtaisesti laiska eläin ja tekee…. kuten ihminenkin…. vain välttämättömimmän. Sieltä mistä aita on matalin ja niin edelleen.

Huojentavaa, että meidän ongelma saattaakin olla positiivinen…. mutta tokihan kalenteriin on jo varattu eläinlääkärin aika metabolisen oireyhtymän rasitusverikokeen ottamiseksi. Samoin kuin cushing –verikokeen tekemiseen eli ACTH –arvon mittaamiseen. Vaikka hevonen on rento, ei se saisi olla vetämätön. Iloisen ja hyväntuulisen hevosen kanssa on mukavampi työskennellä. Ei se voi mennä niin, että vaikka kuljettaisiin kuinka oikein päin, on heppa virkeä vain, kun näköpiirissä on herkkuja tai toisen ruokakippo. Oma sapuska kun ei vetämätöntä hevosta kiinnosta yhtään.

Hevosen omistaminen on helppoa kuin heinänteko.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *