Kissavaksi

Kissavaksi

Järjestyksenvalvojan toimeni kissapiireissä alkoi, kun ystäväni piipahti neljän päivän tyky–työmatkalle ulkomaille. Pääasiallisin työtehtäväni oli yöpyä kolme yötä kahden kissapojan kanssa ystäväni kotona. Hoitaa heitä aamuin illoin ja edesauttaa kaikin keinoin heidän hengissä pysymistään. Oleellinen osa vaksin tehtävänkuvassa oli vilkkaan seuraelämän järjestäminen, mutta rankan työviikon ansiosta taisin epäonnistua siinä osiossa.

Ensimmäisenä vahti-iltanani pääsin töistä ympäripyöreän päivän päätyttyä heti puolenyön jälkeen. Kissojen ilmeet eteisen ovella puoli yhden huituvissa yöllä olivat näkemisen arvoiset. Ihanaa kun joku tuli, mutta meidän pitäisi olla jo nukkumassa… ja sitä paitsi meillä on kiljuva nälkä. Pojista rohkeampi ottikin minua reippaasti kädestä kiinni ja ohjasi minut ystävällisesti, mutta määrätietoisesti ruokakupin suuntaan. Porukalla sitten puristeltiin hyytelömäisiä kissanruokia kuppiin. Lihavampi söi ja laihempi joi vettä.

Myös minulle oli varattu yllätyskorillinen herkkuja. Huitaisin ensi hätään puoli pussia pähkinäsekoitusta, piccolopullon skumppaa ja painuin läppärin kanssa petiin. Alkuun pojat kaahailivat äänekkäästi ympäri kämppää, mutta makuuhuoneessa kumpikaan ei viipynyt kauaakaan. Kysyivät lähinnä, mitä helvettiä minä enää heidän tiluksillaan teen. No, minä nukuin ja onnekseni pojatkin asettuivat tekemään sitä samaa jonnekin toisaalle. Aamulla heräsin siihen, että toinen tuijotti sentin päästä naamaani ja toinen joi yöpöydälle jättämääni vesilasillista. Heti aamutuimaan vahtimestarin toimeeni kuului pissa-kakka, vesi- ja ruokahommat sekä yleinen kiinteistön hoito. Tarkistin ettei mitään palavaa ole liedellä, ettei lieden päällä ole ylipäänsä mitään, ikkunat ja ovet ovat kiinni… paitsi ne, joiden pitää olla auki… että avain on mukana ja että kumpikin kissa on silmin nähden elossa, kun astun ulos kämpästä.

Toisena iltana poikamiesboksissa oli vähemmän viileä vastaanotto. Tunnelma oli miltei kontaktia hakeva. Tilannetta helpotti, ettei kello ollut vielä (pitkänkään päivän jälkeen) yli kymmentä. Juhlistimme tilannetta syömällä ja juomalla poikien kanssa porukalla. Pojat paneutuivat katkarapusoosiin ja minä skumppaan. Otettuani kuuman suihkun, alkoi herkeämätön tuijotus. Tunsin silmät selässäni, mutta kohti katsottaessa tuijottelivat pojat vihellellen seinille. Seuraelämän seremoniamestari -aspekti oli liiallisen työelämän takia jäänyt selkeästi turhan vähälle huomiolle. Vaikka väsytti, siirryin sohvalle `viimeistelemään´ villapaitaa. Pojat asettautuivat saman tien samoihin hommiin välittömään läheisyyteeni. Kehräys kuului kerrostalon toiseen päähän asti. Alkuyöstä samaan sänkyyn kanssani kampesi ujompi kissa ja aamusella tapasin vierestäni rohkeamman pojan… anelemassa aamuruokiaan. Pissa-kakka –protokollan jälkeen pojat eivät enää tehneet niin suurta numeroa töihin lähtemisestäni.

Kolmantena ja viimeisenä järjestyksenvalvoja-iltanani kiiruhdin ensimmäisenä jääkaapille. Pojat katselivat kateellisina, kun vetelin nälkääni kalkkunaleikesiivuja suoraan paketista. Tilanteessa ei ollut mitään muuta erikoista kuin harvinaisen intensiivinen kissakatsomo. Poikien ruokailun jälkeen ei kukaan enää tuijottanut ketään merkitsevästi. Tyypit siirtyivät sumeilematta sänkyyn, niin etten itse mahtunut sekaan. Ne pilkkivät iltaunisina rötköinä koko sängyn leveydeltä, eivätkä ottaneet kuuleviin korviinsa kun minä seisoskelin sängyn vieressä, vaihdoin jalkaa ja kyselin: ”Jätkät ihan totta, voisitteko tehdä tilaa. Edes toinen?” Lopulta päädyin hivuttamaan toisen jalkani sängyn reunalle, hinaamaan tukevampaa poikaa kainaloista kohti jalkopäätyä ja kolaamaan laihempaa tyyppiä piirun verran kohti repsikan puolta. Yöllä tilaa tuli enemmän, kun pojat kävivät vuoroon oksentelemassa ympäri kämppää. Ensimmäiset osuivat vain sentin päähän kengästäni. Vaihtokenkiä ei olisi ollut ja aamulla oli sentään pakkasta. Koska yö ja aamu meni siivoillessa, olin omaan tasooni nähden keskimääräistä reilusti aiemmalla aamuherätyksellä luonnollisesti pirteä kuin peipponen. Harmi, ettei työpäivän aamuna voi ottaa skumppaa.

Vaativa kissavaksin tehtävä oli kuitenkin suoritettu. Hyvästit tosin jäivät siivouspainotteisen aamun vuoksi vähän vaatimattomiksi. Vaikka kissapojat eivät noteeranneet lähtöäni millään tavalla, suostuisin tällä otannalla hoitamaan mukavia poikia toistekin. Jäiväthän ne -vastoin ennakko odotuksia- sentään henkiin.

Ps. Yksityisyyden suojan nimissä, pojat eivät esiinny jutussa omilla nimillään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *